Kadonnut Oura, näin sen oikeasti löydät

Kadonnut Oura ja näin se oikeasti löytyy kotoa

Kolmannen sukupolven Oura ehti olla käytössäni vain muutaman viikon, kunnes se katosi.

Olin ottanut sormuksen pois sormesta maalaamisen ajaksi ja jättänyt puoli huolimattomasti pöydän kulmalle.

Sieltähän se ei sitten enää löytynyt. Muistinko paikan väärin?

Millä sormuksen katoaminen estetään

Ouran kohdalla on viisainta omaksua heti alkuun se tapa, että sormesta sormus asetetaan ensisijassa vain ja ainoastaan omaan laturiin.

Ei minnekään muuanne.

Sormuksen laturi kun on yleensä tietyssä paikassa kiinni, niin sieltä sormus löytyy vaivatta ja ilman kummempaa aivojumppaa.

Samalla Oura tulee ladattua, mistä on hyötyä siinäkin tilanteessa, jos se heti kohta kuitenkin katoaa.

Kuten minulla kävi.

Äänen avulla etsiminen puuttuu

Ourasta puuttuu ominaisuus, jolla kadonnut sormus saataisiin antamaan itsestään äänimerkkiä.

Se olisi varsin hyödyllinen olla olemassa.

Ominaisuus löytyy esimerkiksi vaikkapa karvalakkimallin AirPodseista. Ei siis ihme, kun myös monet muut minua ennen ovat sitä kaivanneet Ouran kaltaiselta laatutuotteelta.

Vaan ei, Oura ei kuku eikä myöskään lähetä minkäänmoisia savumerkkejä.

Se pitää yrittää löytää muulla keinoin.

Haravoi kaikki katoamispaikan läheltä

Asioiden ja esineiden löytämisestä kirjan kirjoittanut Michael Solomon muistuttaa, että tavarat löytyvät yleensä alle puolen metrin päästä katoamispaikastaan.

”Esine ei ole hukassa, sinä olet”, Solomon filosofoi.

Ihmiset puolihuolimattomasti unohtavat, mihin laittoivat tavaransa.

Solomonin kahdentoista askeleen menetelmä on tutustumisen arvoinen esineitä toistuvasti kadotteleville.

Ensimmäinen niistä on, ettei kadonneita tavaroita edes kannata lähteä metsästämään. Ennemminkin on viisasta odottaa lampun syttymistä, mistä kannattaisi katsoa. 

Toinen teesi väittää, ettei ole kadonneita esineitä vaan vain epäsystemaattisia etsijöitä. Alkuun hän kehottaa hakemaan oikean mielentilan etsimiseen.

Tee olosi mukavaksi, pidä mieli tyynenä ja itsevarmana. Näihin pitää palata vielä erikseen!

Älä käytä tätä appia etsimiseen…

Ouran kohdalla etsimiseen voi käyttää myös teknologiaa, mikäli sormuksessa on vielä virtaa jäljellä.

Sormukseni katoamisen aikaan Ouran tukisivu neuvoi etsimään sormusta sovelluskaupasta löytyvän Find My Lost Bluetooth Device (Best App Limited) -applikaation avulla.

Mobiililaitteeseen ladattava ohjelma paikantaa lähistön Bluetooth-laitteita. Kuitenkin, kyseinen parikymppiä maksanut appi osoittautui Ourani etsinnässä täysin hyödyttömäksi.

Suurin osa apin löytämistä laitteista näkyy nimettömänä eli merkinnällä N/A. Miksi näin, niin en tiedä.

Nimettömät BT-laitteet voivat olla mitä vaan ja melkeinpä missä vaan lähialueella.

Naapurissani muuten mitä ilmeisemminkin on Samsung Q90-sarjan telkkari. Nimettömyys siis ei näytä olevan ainakaan laitteen etäisyydestä kiinni.

Vanha toisen sukupolven Oura-sormuksen appi kertoi olevan viiden metrin päässä, kun se todellisuudessa oli aivan etsintäohjelmalla varustetun puhelimen vieressä.

Samanaikaisesti se ilmoitti monia kauempana olevia esineitä olevan lähempänä.

Kolmannen sukupolven Ouraa se taas löydä lainkaan, ellei se ole joku niistä lukuisista nimettömistä.

Ilmeisesti sormuksen signaali on kyseiselle apille liian heikko tai muuten vääränlainen.

Tästäkään on tuskin hyötyä…

Mekaselska-blogista löysin vinkin nRF Connect (Nordic Semiconductor ASA)  -applikaatiosta.

Kirjoittajat kertoivat etsineensä sen avulla Ouraa eräänlaisen kuumenee kylmenee -leikin avulla.

Testauksessani ohjelma kykeni tunnistamaan sekä 2. että 3. sukupolven Oura-sormukset.

Uudemman sormuksen kohdalla applikaatio kuitenkin antaa virheviestiä yhdistämisessä, joten hakutyökaluksi siitä ei ole.

Jos hakuohje on siis toiminut vanhemman Ouran kanssa, uuden kanssa se on hyödytön.

Ouran tuesta hyvät neuvot

Oura Supportin Tapio osasi kertoa, että kadonnut sormus oli ollut sormessani edellisen kerran maanantaina noin klo 12:30.

Kuitenkin vielä keskiviikkona Ouran applikaatio oli saanut siihen yhteyden klo 19:50. Tuolloin sormuksessa oli ollut akkua vielä 80 %.

Mielenkiintoista.

”Sormus kuluttaa vähemmän akkua, kun se ei ole sormessa ja sen takia luultavasti vieläkään ei ole liian myöhäistä yrittää etsiä sormusta”, Tapio kommentoi kahdeksan päivää katoamispäivästä.

”Voit kokeilla etsiä sormusta myös siten, että avaat sovelluksen puhelimessasi ja odotat, yhdistyykö sormus. Mikäli sormus yhdistyy, on todennäköistä, että sormus on samassa huoneessa kuin puhelinkin.”

Tapio vielä mainitsi, että tällä tavalla etsiessä tosin kaikki esteet haittaavat puhelimen ja sormuksen yhteyden muodostamista.

Yhteys sormukseen löytyy Ouran apilla

Tapion vinkki osoittautui kaikista toimivimmaksi.

Ouran applikaatiossa on oikeassa yläkulmassa kuvake, joka pyörittää rullaavaa etsintägrafiikkaa silloin kun yhteyttä sormukseen ei ole.

Vastaavasti tilalle tulee kuva sormuksesta latausasteen kanssa, kun yhteys sormukseen on muodostettu.

Niinpä olin puulla päähän lyöty huomatessani, että yhteys sormukseen muodostuu makuuhuoneessani, ja vain ja ainoastaan siellä. Ei missään muualla.

Enhän minä sinne päinkään ollut sormusta jättänyt. Vaan jos poistuin huoneesta ja vielä laitoin oven kiinni, yhteys applikaatioon katkesi.

Varmistin tilanteen vielä iPhonen Bluetooth-asetuksista ja totta tosiaan, makuuhuoneessa yhteys syntyy, muualla ei.

Siivousta sentti sentiltä

Arvokkaiksi koettujen tavaroiden etsimisessä on se hyvä puoli, että nurkat tulee koluttua läpi sentti sentiltä. Samalla voi siivota ja motiivi laittaa pois kaikkea turhaa on korkealla.

Ouran kateissaoloaikana talon siisteys mielestäni kohentui huomattavasti.

Kävin makuuhuoneen läpi, mutta mitään ei löytynyt. Enää olisi jäljellä vain sängyn alunen laatikoiden takana, vaikka eihän se siellä voisi olla.

Älytön ajatus, mutta katsoin silti.

Ja mitä ihmettä. Hiekan, pölyn, kissanmintun (kyllä, älä kysy miten) ja kissan lelujen ohella sieltä löytyi myös kultainen 3. sukupolven Oura-sormukseni.

Miten Oura sängyn alle päätyi?

Ilmeisesti sormus oli joutunut sängyn alle saman tyypin myötä, joka ne leluhiiret ja kissanmintut oli sinne saanut jemmattua.

Olin jättänyt sormuksen pöydälle, mutta nuorella leikkisällä kissallani on usein tapana tiputella tavaroita ja välillä jopa kiikutella niitä ties minne.

Lapset olivat arvelleet jo aiemmin, että tyypillä on jemma. Se nyt selkisi todeksi. Jemma on todella olemassa ja jatkossa tiedämme mistä etsiä mystisesti kadonneita tavaroita.

Jaa:

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Ilmoilla

Ajankohtaista

Kaverin kanssa leffassa: The Last Duel

The Last Duel on keskiaikaan sijoittuva elokuva, jonka ytimessä on raiskaus ja uskotaanko uhria. Toimittaja kävi katsomassa elokuvan raiskauksia tutkivan tohtorikoulutettavan juristi Tuija Salorannan kanssa. Elokuvasta löytyi yllättävän paljon yhtäläisyyksiä nykyaikaan.