Aurinkovaurio on pitkäaikaisen UV-altistuksen aiheuttama kumulatiivinen muutos ihossa. Se vaikuttaa samanaikaisesti ihon pigmentaatioon, sidekudoksen rakenteisiin sekä solujen DNA:han.
Aurinkovaurio ei rajoitu ainoastaan näkyviin pigmenttiläiskiin tai ryppyihin, vaan UV-säteilyn aiheuttamat muutokset ihossa ovat paljon syvempiä ja monitasoisempia.
Vaikka ihon ulkonäköä voidaan usein parantaa hoidoilla, altistushistoria ei nollaudu kokonaan, sillä osa muutoksista on rakeenteellisia ja geneettisiä.
Tämä artikkeli liittyy käytännön esimerkkiin ihoanalyysista Ihoanalyysin tulos: ikivanhat aurinkovauriot ovat tallessa ihossa.
Mitä ”aurinkovaurio” tarkoittaa tieteellisesti?
Dermatologiassa aurinkovaurioista puhuttaessa viitataan usein fotoikääntymiseen (photoaging), joka kuvaa UV-säteilyn kumulatiivisia vaikutuksia ihoon.
Vaikutukset ulottuvat ihon pintaa syvemmälle. UV-altistus heikentää ihon tukirakenteita, kuten kollageenia ja elastaania sekä aiheuttaa muutoksia solujen toiminnassa.
Tuloksena on kimmoisuuden heikkeneminen, juonteet ja epätasainen pigmentaatio.
Mitä voidaan parantaa ja mitä ei?
Ihon ulkonäköä voidaan usein parantaa hoidoilla merkittävästi.
Pigmenttiä ja ihon pintatekstuuria voi tasoittaa retinoidilla, kemiallisilla kuorinnoilla tai lasereilla. Säännöllinen aurinkosuoja estää uusien vaurioiden syntyä.
On kuitenkin harhaanjohtavaa väittää, että aurinkovauriot olisivat korjattavissa. Näkyviä merkkejä voidaan parantaa merkittävästi, mutta kaikkia vaurioita ei voi poistaa täysin.
Erityisesti sidekudoksen rakenteelliset muutokset ja DNA-tason kumulatiiviset vauriot jäävät pysyviksi.
Miten optinen ihoanalyysi liittyy asiaan
Optiset ihoanalyysilaitteet, kuten Observ 520x, käyttävät eri valaistusmoodeja paljastaakseen ihon piirteitä, jotka eivät erotu normaalivalossa.
Optinen analyysi on havainnollistava työkalu ihon tilan visualisointiin. Se ei kuitenkaan ole kudosnäyte eikä mittaa suoraan DNA-vaurion määrää tai ihosyöpäriskiä.
Miten havainto suhteutuu tutkimusnäyttöön
Dermatologinen tutkimus tukee käsitystä siitä, että UV-vauriot ovat pitkäkestoisia ja osin peruuttamattomia. Vaikka ihon ulkonäköä voidaan parantaa hoidoilla, UV-säteilyn aiheuttamat rakenteelliset muutokset eivät katoa kokonaan.
Tästä näkökulmasta ihoanalyysin tulos ei ole poikkeuksellinen, vaan vastaa sitä, mitä tiede jo tietää. Iho kantaa mukanaan UV-altistuksen historian, vaikka se ei olisi jatkuvasti näkyvissä.
Mitä havainto ei todista
Yksittäinen ihoanalyysi ei osoita ihon DNA-vaurioiden määrää, tulevaa ihosyöpäriskiä eikä ihon biologista ikää. Se ei myöskään kerro, missä määrin havaittu pigmentaatio on seurausta UV-säteilystä verrattuna esimerkiksi hormonaalisiin tekijöihin tai tulehdusreaktioihin.
Tulosta ei tule tulkita lääketieteellisenä diagnoosina, vaan visuaalisena indikaationa aiemmasta UV-altistuksesta.
Lähteet
- Fisher GJ et al. Mechanisms of photoaging and chronological skin aging. Arch Dermatol. 2002;138(11):1462-70. PubMed.
- Gilchrest BA. Photoaging. J Invest Dermatol. 2013;133(E1):E2-6. PubMed.
- Krutmann J et al. The skin aging exposome. J Dermatol Sci. 2017;85(3):152-161. PubMed.
- Mayo Clinic. Sun damage (photoaging). Saatavilla: mayoclinic.org.
- Panich U et al. Ultraviolet Radiation-Induced Skin Aging: The Role of DNA Damage and Oxidative Stress… Stem Cells Int. 2016;2016:7370642. PubMed.
- Observ 520x: Valmistajan kuvaus valomoodeista ja analyysitekniikasta. Saatavilla: sylton.com/observ-520x.
- Cleveland Clinic. Sun-damaged skin (photoaging). Saatavilla: my.clevelandclinic.org.
Miksi vaurio voi olla ”piilossa” ja silti olemassa?
Vanhat aurinkovauriot voivat ajoittain haalentua näkymättömiin, mutta ne ovat usein läsnä syvemmällä ihossa. Syitä tähän on useita.
- Pigmenttijälki ei aina näy samalla tavalla. Pigmentaatio voi olla jakautunut epätasaisesti ihon eri kerroksiin.
Normaalivalossa se voi olla heikosti havaittavaa, mutta korostuu tietyissä valaistusolosuhteissa, iän myötä tai optisessa kuvantamisessa. - Sidekudoksen vaurio on rakenteellinen. UV-säteily hajottaa kollageenia ja elastaania ihon syvemmässä dermiksessä.
Tukiverkon heikkeneminen johtaa pitkäkestoisiin muutoksiin, jotka näkyvät usein vasta myöhemmin elinaikana. - DNA-vaurio ei ole sama asia kuin näkyvä vaurio. UVB aiheuttaa suoraa DNA-vauriota, esimerkiksi pyrimidiinidirmeerejä, kun taas UVA edistää oksidatiivistä stressiä ja epäsuoria vauriomekanismeja.
Nämä muutokset ovat keskeisiä sekä fotoikääntymisessä että ihosyöpäriskissä.
