Toimittaja tutkii ja testaa elämänlaatuun liittyviä asioita, perehtyy taustoihin ja raportoi havainnot pitkäjänteisen seurannan pohjalta.
Toimittaja Testasi tuo esiin tietoa paremman päätöksenteon tueksi.
Tarina avaa perustaja Paula Harmaalan taustaa ja arvoja. Kaiken ytimessä on oman elämän omistajuus ja siihen liittyvä päätöksenteko: ”Omistuksistaan kannattaa pitää huolta, sillä se on kaiken hyvinvoinnin lähtökohta”.
PAULAN TARINA
Olet oman elämäsi omistaja
Ole hyvä itsellesi ja nauti, sillä tämä matka on kertaluonteinen.
Oma keho on kulkupeli, jossa tämä ainutkertainen elämä vietetään. Jokaisella on fyysinen keho ja se, mikä ohjaa tätä kaikkea eli omat ajatukset ja tunteet.
Elämänlaatuun vaikuttavat myös puitteet. Mistä tulemme, missä asumme, mitä teemme ja ennen kaikkea, keiden kanssa.
Ideaalitilanne on, kun voi elää oman näköistä elämää ja kasvaa ihmisenä. Silloin repusta löytyy enemmän ja parempaa annettavaa toisillemme sekä koko tälle maailmalle.
Jokaisella on valta päättää, mitä elämältänsä haluaa ja valta tehdä valintoja.
Missä olen nyt
Tätä kirjoittaessani elän ruuhkavuosia sinkkuäitinä ja elämä on vihdoin hyvää.
Työskentelen ammattimedian päätoimittajana ja luovana viestintäkonsulttina yrityksille. Intohimoni on arvokkaiden asioiden edistäminen hyvien tyyppien kanssa.
Jatkuva kehitys on elämäntapani, sillä se mahdollistaa onnellisuuden jatkuvasti muuttuvassa maailmassa. Haluan antaa parasta heille, keiden kanssa jaan arkea, niin yksityiselämässäni kuin töissä.
Jotta se on mahdollista, on ensiarvoisen tärkeää pitää huolta omasta hyvinvoinnista ja kuunnella omia tarpeita.
Sinä olet omistaja
Haastattelin aikoinaan omistajuuden asiantuntija Lari Raitavuota lehtijuttuun. Hän puki omistajuuden koskettavaksi sanomaksi.
”Arvokkain asia mitä ihminen omistaa, on oma elämä ja siihen liittyvä päätöksenteko. Vähintäänkin sen meistä omistaa jokainen, vaikka mitään muuta ei omistaisikaan. Omistuksistaan kannattaa pitää huolta, sillä se on kaiken hyvinvoinnin lähtökohta.
Sijoittaja sijoittaa vain tuoton väärtti, mutta omistajalla on sijoittajaa laajempi kokonaiskuva asioista ja hän myös on valmis laittamaan enemmän likoon kasvun eteen. Ilman omistajuutta maailma on aika tehoton paikka, sillä jos kukaan ei käytännössä omista ja kanna vastuuta, motivaatio tekemiselle ei ole suuri. High Risk High Reward -jää toteutumatta.”
Puuttuiko omistajuus kotikasvatuksesta?
Me kaikki olemme omistajia, mutta ainakaan itse en ole aina toiminut sillä mindsetillä.
Suomesta on puuttunut vahva omistajuuden kulttuuri ja se on heijastunut myös miten lapsia on kasvatettu. Vastuu omasta elämästä on usein tarkoittanut sopeutumista järjestelmään, ei sen omistamista, kehittämistä ja johtamista.
Kerron myöhemmin lähtökohdistani, jotka ovat kaukana siitä, missä nyt elän.
Elämän lähtökohtiin kukaan meistä ei ole voinut itse vaikuttaa, ne ovat sattuman summa. Silti voimme päättää, kuinka haluamme kehittyä tästä eteenpäin.
Missä haluan olla tulevaisuudessa, mitä teen, kenen kanssa ja missä tunnelmissa? Kirkasta tämä itsellesi, niin elämäsi suunta konkretisoituu.
Kehollinen minäkuva
Prioriteetit ovat asioita, jotka ovat omassa elämässä etusijalla.
Minulle on tärkeää, että peilistä katsoo sen näköinen ihminen, millaiseksi itseni koen. Tämän asian eteen olen valmis panostamaan paljonkin.
Kyse ei ole pelkästään kauneudesta, vaan myös terveydestä ja toimintakyvystä. Nautin tehdä kehollani monenlaisia asioita, jotka tuottavat iloa, kuten vaikkapa nostella raskaita painoja.
Lajeja ovat esimerkiksi ratsastus, voimaharjoittelu, juokseminen, hot jooga, pilates, barre, polkujuoksu, uinti, tankotanssi ja oikeastaan aika moni muukin tanssi.
Vähintään kerran vuodessa aloitan uuden harrastuksen ja paneudun asiaan innolla.
Rohkeaa heittäytymistä
Uutta aloittaessa joku vanha jää sivummalle, sillä jos mitään ei koskaan jättäisi pois, ei uutta mahtuisi tilalle.
Jokaisen urheilulajin harrastaminen jättää ihmiseen jälkensä. Ehkä kannan itseni paremmin, liikun sulavammin, olen liikkuvaisempi.
Liikunta ei ole minulle suorittamista tai kilpailu, vaan iloa tuottava elämäntapa. En koe tuskaa olla huono jossain, sillä hauskinta on uuden oppiminen ja asioiden saavuttaminen.
Rennolla otteella ja naksun verran paremmaksi on periaatteeni, jolla matka pysyy miellyttävänä.
Kauneusharrastus on Suomessa edelleen tabu
Tänä päivänä ikäni arvataan tyypillisesti 15 vuotta pieleen.
Geenit ja terveelliset elämäntavat ovat kaiken lähtökohta, mutta yksi tekijä ovat vuosien aikana läpikäymäni esteettiset toimenpiteet. Saatan näyttää luonnonkauniilta, mutta sitä en todellakaan ole.
Kauneustoimenpiteet ovat edelleen tabu, mutta haluan puhua tästäkin asiasta avoimesti. Ulkonäkökeskeisessä yhteiskunnassa tietämättömyys aiheesta johtaa helposti kohtuuttomiin vaatimuksiin.
Kun tietää, mitä eri lopputulokset edellyttävät, ei epäreilulle vertailulle jää tilaa. Kauneuteen investoimalla on mahdollista saavuttaa paljon ja ihan tavanomaisistakin lähtökohdista.
Media on nostanut esille esteettisten toimenpiteiden ja kauneuskirurgian ääriesimerkit lieveilmiöineen. Palveluntarjoajat eivät aina kerro kaikesta, mitä asiakkaiden kannattaisi tietää.
Siksi testaan ja kerron kokemuksiani, vaikka ne eivät aina ole positiivisia.
Kaunis, varaudu ennakkoluuloihin!
Asenneilmapiiri Suomessa on ollut pitkään, että ulkonäkönsä huoltaminen olisi jollain tapaa väärin tai epäterveellistä.
Esteettisiä toimenpiteitä läpikäyneitä voidaan syrjiä. Asiantuntijalla ei ole silikonirintoja -artikkelissa avaan tarkemmin, miten ennakkoluuloiset ja kapeat ihmiskäsitykset tutkitusti ahdistavat muitakin kuin naisia.
En muuten suosittele silikonirintoja kenellekään niiden aiheuttamien terveysriskien vuoksi. Jos rintoja on välttämätöntä suurentaa, on se huomattavasti terveellisempää tehdä kehon omalla rasvalla, minkä myös olen testannut.
Toivottavasti voin osaltani vaikuttaa siihen, että esteettisiä toimenpiteitä tarkastellaan ennakkoluulottomasti ja kiihkottomasti, myös riskit tiedostaen.
Henkilökohtaiset motivaatiotekijät toimenpiteiden takana ovat vastaavia kuin syyt, miksi käymme kampaajalla tai valitsemme päällemme kivan näköisiä vaatteita. On ok haluta tuntea olonsa kauniiksi.
Synnyin takapajuiseen Suomeen
Maailma johon synnyin, oli nykypäivään verrattuna tyly ja alkeellinen.
1900-luvun lopun Suomessa ihmiskäsitys oli tunkkaisen kapea ja ennakkoluuloinen. Erilaisuus ei todellakaan ollut rikkaus vaan uhka. Tasapäistämisen kulttuuri vallitsi.
Erityisesti se ilmeni ahtaissa sukupuolirooleissa, jossa tytön rooli oli olla kiltti, vaatimaton, alistuva ja uhrautuva.
Johtajuus oli monelta pahasti hukassa. Dominoivassa asemassa olevat käyttäytyivät monesti öykkärimäisesti välittämättä siitä, mitä heidän toimintansa aiheutti muille. Omaa pahaa oloa purettiin helppoihin kohteisiin ja etenkin niihin, joita kukaan ei suojellut.
Koin ilmiön jo lapsena hälyttävänä ja outona.
Valta-asema on ennen kaikkea vastuuasema. Omasta kasvusta on pidettävä huolta, muuten jälki on kamalaa.
Arvoton vääränlaisena
En ole koskaan ollut luontaisesti mitenkään vaatimaton ja alistuva tyttö, mitä roolia ympäröivä maailma minulta odotti. Painostavassa ympäristössä kuitenkin yritin parhaani mukaan sopeutua ja täyttää kaikki ympäröivät odotukset.
Sijoitustermein ilmaistuna, investoinnin tuotto oli kovin heikko.
Vaikka olin kohtelias ja tein paljon, sain pienestä pitäen kuulla, mikä kaikki mahdollinen oli huonoa niin kehossani, suorituksissani kuin perusluonteessani. En ollut koskaan riittävän hyvä, että olisin ansainnut kiitosta, hyväksyntää saati hellyyttä.
Kannustavaa palautetta kuulin lähinnä vierailta ihmisiltä. Syy sille oli, että joissakin asioissa olin poikkeuksellisen taitava.
Esimerkiksi opin lukemaan jo kaksivuotiaana. Viisivuotiaana opiskelin urkukurssikirjan avulla itsenäisesti nuotit ja soittamista. Kuuden vanhana sain koulukypsyystesteissä arvion, että olen älyllisesti yhdeksänvuotiaan tasolla. Koska olen ollut nopea oppimaan, koulussa piti himmailla.
Sivistyneissä aikuisissa lahjakkuuteni herätti ihastusta. Niillä kohtaamisilla on ollut mittaamaton arvo minäkuvan kehitykselle.
Kiusaamista ja kontrasteja
Lapsuus oli monin tavoin rankka ja elämän alkupää on ollut lähinnä selviytymistaistelu.
Erilaisuuteni, väärä ympäristö, liika kiltteys ja kielto puolustaa itseäni rangaistuksen uhalla johtivat siihen, että olin luokat 5-9 pahasti koulukiusattu. Vasta viime aikoina olen ymmärtänyt, että motiivina kiusaajilla taisi olla puhdas kateus ja ilkeys sekä jonkinlainen joukkovoiman tuoma euforia.
En ollut oikeasti ruma, vaikka jouduin kuulemaan väitettä peruskoulun viimeiset viisi vuotta, käytännössä päivittäin. Kiusaaminen jätti jälkensä. Pelastauduin tunkkaisesta keskiuusimaalaisesta pikkukaupungista Helsinkiin jatkamaan opintojani Sibelius-lukion avomieliseen ja arvostavaan ilmapiiriin.
Vaikka olen läpi koko elämäni saanut nauttia myös menestyksestä ja hyvien ihmisten vaikutuksesta, silti olin vaikeista kokemuksista pahasti kolhuilla.
Pahoinvointia parisuhteissa
Kolhuni näkyivät myöhemmin etenkin parisuhteissa, joihin menin pitkälti yhteiskunnan painostuksesta.
Sinkkuna eläminen asettui kyseenalaiseen valoon, kun ihmisen kunnollisuus määriteltiin parisuhteen kautta. Kuinka monet täällä ovat tuosta ajatusvirheestä johtuen hukanneet mittaamattoman arvokkaan elämänsä väärän ihmisen kanssa.
Yritin ratkoa suhteiden ongelmia ottamalla vastuun kaikesta, mutta se oli todella huono idea. Päädyin kynnysmatoksi rankimman kautta, suhteet olivat minulle todella kuluttavia.
Nelikymppisenä alkaa elämä
Avioeron haettuani aloin todenteolla irtautua epätarkoituksenmukaisista säännöistä ja toteuttaa niitä unelmia, joista olin koko elämäni haaveillut.
Tein sen siitäkin huolimatta, vaikka ympäriltä kuului ties mitä kommenttiraitaa.
Aloin treenaamaan, käymään kauneushoidossa ja kehittämään hyvinvointiani kaikilla elämän osa-alueilla.
Aloin siis tehdä kaikkea sitä, mikä oli aiemmin ollut jollain tapaa tuomittavaa.
Rakastamiseen ei tarvita muilta lupaa
Romanttisessa mielessä tutustuin ihmisiin, joita kapeakatseisessa maailmassa ei pidetty minulle sopivina kumppaneina.
Ihmeen paljon ympäristöllä on sanottavaa siihen, kehen saa rakastua ja mitä kokea viehättävänä.
Ajatukseni on, että aikuiset voivat kunnioittavassa, tasavertaisessa suhteessa tehdä mitä parhaaksi näkevät, kunhan ei satuteta ketään. Emme elä keskiajalla.
Uusi elämäntapa ja uudet ihmissuhteet ovat tuoneet valtavasti iloa.
Ajatusvinoumat haastavat heräämään
Eniten tällä reissulla on yllättänyt oivaltaminen, mikä minulle on parasta sen jälkeen, kun on päästy ennakkoasenteiden ja muiden rajoittavien laatikoiden yli. Ajatusvinoumat ovat osa ihmiselämää, mutta ne kannattaa tiedostaa.
Vanhoja arvoja voi olla todella vaikea kyseenalaistaa, jos on oppinut uskomaan, että kyse on mustasta ja valkoisesta, hyvästä ja pahasta.
Esimerkiksi suuri osa uskonkäsityksistä perustuu toksisiin kontrollijärjestelmiin. Jos niiden tarkastelu koetaan pyhäinhäväistyksenä, työ itsensä kanssa jää tekemättä.
Miten kaikkien pitäisi täällä elää? Jopa virallinen Sääntö-Suomi kalpenee sen sääntöviidakon takana, mitä eri ihmisten mielissä olevat säännöt sanovat.
Kaikkia ei voi mitenkään miellyttää eikä ihmismielen pienuuden alle kannata jäädä.
Kaikesta voi päästä yli
Jos lähtökohtani ovatkin olleet haastavat, onneksi kaikki on kehittynyt – niin maailma ympärillä, kuin myös minä itse. Selviytymiskeinoni on pienestä pitäen ollut jatkuva itsensä kehittäminen.
Sen johdosta olen pystynyt purkamaan vaikeimmatkin kokemukset sekä oppinut niistä jotain, auttaakseni itseäni ja mahdollisesti myös muita.
Aina, kun jokin seikka on itsessäni vaivannut, olen ottanut sen tarkempaan tutkiskeluun, laittanut kuntoon ja jatkanut matkaani tyytyväisempänä eteenpäin. Kriiseissä psykologikäynneistä on ollut valtava apu, samoin kirjallisuutta ja kursseja on tullut kulutettua runsaasti.
Elämä alkaa kaiken työn myötä olla aika hyvässä järjestyksessä. Nykyinen tapani elää ei ole kovinkaan sovinnaista, mutta onnellista se kyllä on.
Inspiraatiota ilman neuvoja
Kaikki mitä kerron, on tarkoitettu inspiraatioksi, ei sokeasti seurattavaksi neuvoksi.
Se mikä on sopinut minulle, ei välttämättä ole sinun juttusi lainkaan. Aitojen kokemusten jakaminen kuitenkin hälventää savuverhoja ja siitä tässä Toimittaja Testasi -mediassa on kyse.
Haluan kannustaa sinua tutkimaan asioita omalta kannaltasi, mikä resonoi ja tuntuu omalta. Monimuotoisuus on rikkaus, ilmenee se sitten itsessä tai toisissa ihmisissä. Meitä ei ole tarkoitettu toistemme kopioiksi.
Omissa valinnoissa ei siis kannata kuunnella liikaa muita, sillä kyse on sinun elämästäsi. Toivon, että voin innostaa sinua löytämään niitä juttuja, jotka ovat sinulle oikeita.
Toivon sinulle kaikkea parasta elämässäsi!
