suski-fagerstrom-toimittajatestasi

Kirjoita kirje tulevaisuudesta itsellesi

Kirjoita kirje itsellesi tulevaisuuteen. Kirje suljetaan kirjekuoreen, jonka päälle kirjoitetaan päivämäärä, jolloin sen saa avata. Aikajakso voi olla vaikkapa vuosi, viisi tai kymmenen vuotta.

Kerro kirjeessä seuraavat asiat:

    • Mitä tänä aikana sinulle on tapahtunut
    • Millaista elämää olet viettänyt
    • Kenen kanssa
    • Mitä teet, esimerkiksi opiskeletko, oletko töissä, mitä vapaalla
    • Mitä olet oppinut
    • Mistä olet iloinen
    • Mikä on tuottanut sinulle kiitollisuutta

 

Olimme viettämässä vuodenvaihdetta, kun hyvä ystäväni, valmentaja Suski Fagerström otti puheeksi, että kirjoitetaanpa itsellemme kirjeet vuoden päähän. Tuumasta toiseen!

Suskilta aiheesta löytyikin aiempaa kokemusta.

Ensimmäinen kirje

Ensimmäisen kirjeen Suski kirjoitti itsellensä vuonna 1992, ajanjakso siinä oli kymmenen vuoden päähän. Tuolloin hän oli 25-vuotias ratsastuskoulun toimitusjohtaja.

”Päätin, että teen Poni-Haasta niin suuren ja kannattavan, ettei minun tarvitse enää olla itse samalla tavalla yrityksen arjessa kiinni.”

Kirjeeseen hän kirjoitti, kuinka tekee kymmenen vuotta todella kovasti töitä ja sen jälkeen perustaa perheen. Kun lapsi tai lapsia tulee, hän voi menestyneenä yrittäjänä oikeastikin äitiyslomailla ja viettää aikaa lasten kanssa kotirouvana.

Suski loi mielikuvan tulevasta miehestään, millainen hän on ja millainen lapsi tulee.

”Sitten unohdin koko kirjeen. Meni 25 vuotta, kun kirje tuli vastaan”, hän muistelee hetkeä vuonna 2010.

”Olin naimisissa ja ratsastuskouluni oli Suomen suurin. Minulla oli lapsi ja lapsella hyvä isä, aivan kuten olin kirjoittanutkin. Olin kotirouvana ja hoidin vain yritykseen liittyviä taloudellisia asioita.”

Kolmen kotiäitivuoden myötä Suski oli kuitenkin alkanut oivaltamaan, ettei se pidemmän päälle ollutkaan oma juttu. Niinpä hän lähti suunnittelemaan elämää uudelta kantilta.

Marika Borgin opeissa

Suski puhuu usein valmentajastaan Marika Borgista, jonka koulutuksissa hän on käynyt jo kymmenen vuoden ajan. Marraskuussa 2013 sellainen oli jälleen menossa ja tehtävänä oli kirjoittaa tuleville vuosille kirje.

”Olin laittamassa siihen, että myyn yritykseni viiden vuoden kuluttua. Marika kysyi, että miksi vasta silloin.”

Ajatus taustalla oli ollut, että pitää ensin varmistaa tulot siihen ajanjaksoon, kun ei enää omista yritystä.

”Marika siihen totesi, että eikös yrityskaupasta niitä tuloja tule ja saat miettimisaikaa, ettei tarvitse heti saman tien johonkin uuteen ryhtyä. Jos haluat että yritys myydään nyt, niin se on mahdollista. Sitten hän kysyi uudestaan, haluanko että yritys myydään nyt ja vastasin myöntävästi.”

Selvä. Marika kehotti kirjoittamaan ylös päivämäärän, milloin yritys on viimeistään myyty. Suski nimesi päivämääräksi 1.9.2014. Ratsastuskoulu oli ollut hiljaisessa myynnissä jo vuosia, tieto oli kulkenut suusta suuhun. Kuukauden sisällä kirjeen kirjoittamisesta Poni-Haalle ilmaantui kaksi ostajaehdokasta.

”Tasan nimeämänäni päivänä, yrityksen kauppakirjat allekirjoitettiin.”

Mikä kirjeen kirjoittamisessa on tärkeää

Suskin kokemuksissa kirjeiden kirjoittelu on siis toteutunut hyvinkin. Millaisia vinkkejä hänellä olisi antaa?

”Ideana on kirjoittaa toimintasuunnitelma niin, että se on mennessä muodossa. Se selkiyttää omia ajatuksia siitä mihin haluaa keskittyä.”

Kannattaa kiinnittää huomiota myös nykyhetkeen ja olla kiitollinen siitä mitä on jo nyt.

”On tärkeää, että asenne on kepeä, ettei asioita haluta epätoivoisesti. Olen kiitollinen, jos tämä menee näin, mutta maailma ei siihen kaadu vaikkei menisikään”, hän sanoo ja kehottaa pysymään hyvissä energioissa.

On ensiarvoisen tärkeää keskittyä siihen mitä haluaa. Ja huomaa, muista nimenomaisesti olla kirjoittamatta sitä mitä et halua.

”Alitajuntasi ei ymmärrä ei-sanaa, vaan kieltomuodossa ilmaistut asiat ovat suora pyyntö”, hän muistuttaa.

Kieltomuodossa esitetyt toiveet ovat Suskilla perinteisesti toteutuneet juurikin ilman ei-sanaa.

”Mantrasin nuorena, etten koskaan halua kimo-tammaa. Juuri sen värisiä tammoja minulla on elämäni aikana ollut yksitoista eli enemmän, kuin mitään muita hevosia”, Suski naurahtaa.

Asioiden eteen on myös oltava valmis tekemään töitä.

”Jos haluan kehoni normaalipainoiseksi, se tarkoittaa jokapäiväisiä valintoja. Kun tulee valinta, otanko suklaalevyn vai en, voin kysyä itseltäni onko tämä oikeasti välttämätöntä.”

Suskin motiivit liikakilojen pudotukselle

Tämän vuoden kirjeessään Suski kirjoittaa siitä, miten hän on päässyt takaisin normaalipainoon. Tavoite on painaa on alle 75 kiloa.

Entiselle ammattiurheilijalle ylipainoa kertyi vuosina, jolloin hän paloi loppuun ja sairastui kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Takavuosien lääkitys toi liikakilot, jotka eivät lähteneet parantumisesta huolimatta.

”Olen painiskellut ylipainon kanssa viimeiset viisitoista vuotta. Minua jännittää, onko motivaationi riittävä painonpudotukseen. Olen todella sinut itseni kanssa. Siksi minun pitää todella paljon selkiyttää itselleni, miksi haluan painostani pois ne ylimääräiset 13 kiloa.”

Perusteluita:
  1. Korona on suurin inspiraationi. Olen ymmärtänyt, että vakavan tautimuodon saavat lähinnä ylipainoiset ihmiset, joihin itsekin lukeudun.

  2. Lonkissani on tekonivelet ja nilkassa rautaa, painolla on vaikutusta niiden kestävyyteen. Välttämättä tekoniveliä ei tarvitse uusia lainkaan, mikäli onnistun pitämään itseni normaalipainoisena.

  3. Liikkuvuus, ketteryys ja notkeus ovat tärkeitä, kun on oma vene. Hoikempana on helpompaa hypätä veneestä laiturille.

  4. Normaalipainoisena pystyn ratsastamaan monen tyyppisillä hevosilla. Nykypainossa voin ratsastaa isoja ja raskasrakenteisia hevosia, mutta pidän kevyistä ja herkistä ratsuista enemmän.



Kirjeen kirjoittaminen itselle on kuin siementen istuttamista. Välillä suunnitelmat kaipaavaat myös hoitoa ja huolenpitoa. Millaisia kukkia sinä haluat poimia vuoden päästä?

Jaa:

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Ilmoilla

Ajankohtaista

Kaverin kanssa leffassa: The Last Duel

The Last Duel on keskiaikaan sijoittuva elokuva, jonka ytimessä on raiskaus ja uskotaanko uhria. Toimittaja kävi katsomassa elokuvan raiskauksia tutkivan tohtorikoulutettavan juristi Tuija Salorannan kanssa. Elokuvasta löytyi yllättävän paljon yhtäläisyyksiä nykyaikaan.