Kävimme OTM Tuija Salorannan kanssa katsomassa elokuvan The Last Duel, jossa käsiteltiin raiskausta keskiaikaisessa yhteiskunnassa eri ihmisten näkökulmista. Raiskauksia tutkiva, tohtorikoulutettava juristi kertoo, miten raiskaus on nähty läpi historian.
Antiikin Kreikassa tyttären raiskaaminen loukkasi isän huonekunnan koskemattomuutta.
Pojan raiskaamisessa poika oli uhri, jos tätä ”käytettiin kuin naista”.
Tyttölapsia jätettiin myös heitteille, koska myötäjäisten maksamiselta näin vältyttiin. Tällöin myös orjakauppiaat ottivat hylätyt lapset talteen ja kasvattivat heidät prostituutioon.
Jumaltarustoissa tyttäriä raiskattiin ja pakotettiin puolisoiksi Jumalille. Vastaavasti Raamatun Vanhassa Testamentissa tytär on kuvattu isänsä omaisuutena.
Antiikin Kreikan aikaan rangaistukset raiskauksista vaihtelivat sakosta kuolemantuomioon tekotavan ja ennen kaikkea sen mukaan mikä oli asianosaisten yhteiskunnallinen asema.
Käytännössä patriarkaalinen perhekäsitys, joka on ollut ihmiskunnan tunnetussa historiassa vallalla, on korostanut erityisesti isän oikeuksien kunnioittamista naisiin ja lapsiin nähden.
Kristinuskolla oli vakiintunut asema Ruotsissa 1200–1300-luvuilla. Maakuntalakeihin otettiin tuolloin kirkkokaaret. Kirkko halusi säännellä avioliittoa ja perhekäsityksiä, ja se säilytti patriarkaalisen perhekäsityksen miehestä perheen päänä.
Avioitumisikä Ruotsissa keskiajalla oli tyttöjen osalta 12-vuotta ja poikien 15-vuotta.
Ruotsin Maunu Eerikpojan maanlaissa vuodelta 1350 raiskaussäännös oli rauhanvalakaaressa ja samana vuonna valmistui todennäköisesti kaupunkilaki.
Mikä ei ole muuttunut
Kaupungistuminen ja teollistuminen paransivat vähitellen naisen asemaa.
Nainen ei ollut enää pelkästään miehen käskyvallan alla, vaan naiselle alettiin myöntää yhä enemmän yksilöllisiä oikeuksia.
Raiskaus avioliitossa kriminalisoitiin Suomessa vasta vuonna 1994.
Tänä päivänä patriarkaalinen käsitys naisen asemasta voi näkyä muun muassa naisen kokemuksen mitätöintinä.
Arkipäivän teemana voidaan nostaa esille esimerkiksi se, että naisen turvallisuus tai turvattomuuden kokemus ei ole asia, jota tulisi nostaa esiin tai että naisen on itsensä noudatettava aktiivisesti tiettyjä sääntöjä siitä, missä ja milloin hän voi liikkua ulkona, jotta hän täyttäisi välttäytymiskäyttäytymisen kriteerit.
