Silikonirinnat ovat so last season, toimittaja testasi rasvansiirtoa

Kesällä 2023 tarjoutui mahdollisuus päästä koulutusmallipotilaaksi rasvansiirtoon. Plastiikkakirurgi Robert Chmielewski tuli Tampereelle kouluttamaan suomalaisia lääkäreitä rasvaimussa ja rasvansiirrossa. Olin heti käsi pystyssä menossa toimenpiteeseen.

Olen aiemminkin ollut koulutusmallina esteettisissä toimenpiteissä ja kokemukset ovat olleet todella hyviä. Koulutusmallitilanteessa kokenut tekijä on ohjannut toimenpidettä ja mallina olen saanut ekstraa siihen nähden, kuin jos olisin mennyt niin sanotusti kovan rahan toimenpiteeseen. Hintakin näissä on murto-osa alkuperäisestä tai ei mitään.

Lisäksi, onhan koulutusmallina oleminen tällaiselle ekstrovertille toimittajalle todella kiinnostava kokemuksena.

Mistä rasvaa otetaan…

Aivan tyhjästä idea lähteä rasvansiirtoon ei syntynyt. Olen tehnyt kauneuteni kehittämiseksi pitkäaikaissuunnitelman eli listan, mitä aion asian eteen tehdä ja millaisia toimenpiteitä vuorollaan teettää. Listalta löytyy aivan perus kuntoilu- ja kauneudenhoitoasioita, mutta on siellä myös esteettisiä toimenpiteitä. Yksi kohta on jo pidempään ollut selän rasvaimu sekä rasvansiirto.

Kehossani rasva ei ole ollut mitenkään tasaisesti jakaantunut, vaan toisaalla rasvakerros on ohuehko ja toisaalla huomattavasti paksumpi. Luonnostaan rasvaa on kertynyt etenkin selkään. Kun olen lihonut, on se ensimmäiseksi näkynyt selkämakkaroina, jotka olen kokenut varsin epäviehättäväksi.

Rasvansiirrossa kehon suhteita konkreettisesti muutetaan. Yhdestä kohdasta sitä otetaan pois ja toiseen tuodaan lisää. Poistokohtaan rasvaa ei jatkossa entiseen tapaan kerry, koska poistetut rasvasolut ovat pysyvästi mennyttä eikä niiden määrän pitäisi enää aikuisiällä lisääntyä.

… ja minne se laitetaan

Jäljelle jääneet rasvasolut kasvavat ja kutistuvat sitä mukaa, kun ihminen lihoo ja laihtuu. Rasvansiirrossa tekee samalla valinnan siitä, mistä jatkossa enemmän lihoo, jos rasvan määrä kehossa lähtee nousuun. Minulla paino on eri aikoina vaihdellut tyypillisesti viiden kilon haitarilla ja muutokset huomaan ainakin itse.

Olin miettinyt, haluaisinko suuremman takapuolen vai rinnat? Molemmat ovat kohtia, joihin kaipaisin täyteläisyyttä. Olen treenannut salilla vuosia ja pyllyyni olen ollut tyytyväinen muuten, mutta hieman lisää kokoa olisi kiva.  Jäin kuitenkin pohtimaan, miltä siirre näyttäisi ajan myötä. Epäröin, voisiko rasvansiirto aiheuttaa sen, että kiinteästä ja sileästä takapuolestani tulisi epätasainen sellulliittipylly.

Rintani ovat hieman pienentyneet siitä mitä ne olivat ennen lapsia. Voisiko rasvansiirto jollain tapaa parantaa niiden tilannetta? Entä huonontaa?

Luottomies avuksi päätöksentekoon

Koska jäin päätöksen kanssa pyörimään kehää, otin pallotteluun avuksi luottomiehen eli ihanan eksäni. Hän on edelleen se ihminen, kehen luotan tiukoissa paikoissa. Tutustuimme silloin, kun olin heikoimmillani loppumetreillä olevan avioliittoni kanssa ja hän on nähnyt minut myös sen jälkeen parhaassa kukoistuksessani.

Kommentaattorin on hyvä olla ihminen, johon ei vaikuta, minkä näköinen tai kokoinen olen ja joka osaa tilanteen mukaan myös vaieta. Aihe kun on varsin sensitiivinen. Kerroin hänelle motivaatiotekijäni ja summaus tuli nopeasti.

”Rintoja ei voi treenata suuremmiksi, toisin kuin takapuolta, niin olisiko se sitten rinnat”, hän järkeili insinöörimäisesti.

”Lukittu, syytän sua lopputuloksesta”, nauroin.

Mommy makeover lasten jälkeen

Raskaudet ja imetykset ovat jättäneet rintoihini jälkensä. Rinnat olivat pienentyneet kuppikoolla ja niihin on tullut venymisen myötä raskausarpia.

Kiitoksena siitä, että kehoni on kantanut ja hoitanut kaikki lapset, on aika palauttaa se takaisin minulle ja juuri sellaisena, millaisena siitä eniten pidän.

Rehellisyyden nimissä, lähtötilanteeni ei ollut mitenkään katastrofaalinen. Joku juttu siinä kuitenkin on, että tiettyyn omakuvaan on tykästynyt ja pitää sitä standardina, johon haluaa palata.

Olen sitä mieltä, että jos itseään häiritsevän asian korjaaminen on mahdollista, kannattaa se tehdä. Samoin, jos jotain kohtaa voi parantaa, niin mikä jottei.

Elämä vietetään tässä yhdessä samassa kehossa, joten kulkupeliin kannattaa panostaa, kun se parantaa elämänlaatua. Tässä kohtaa siis lisää volyymia rintoihini, kiitos!

Klinikalla oli vastassa tutut kasvot

Olin käynyt klinikalla alustavassa konsultaatiossa, jossa omistajan ja vastaavan lääkärin kanssa katsottiin lähtötilannettani. Lopullisen päätöksen toimenpiteestä tekisi kuitenkin plastiikkakirurgi, sanottiin.

Tampereelle saavuttuani lääkärikeskuksen aulassa oli vastassa kuvista tutun näköinen herra, itse plastiikkakirurgi Robert Chmielewski. Menin iloisena häntä moikkaamaan ja tulimmekin heti ensi hetkestä lähtien hyvin juttuun.

”Mitä, oletko oikeasti 48-vuotias? Siis oikeasti olet synnyttänyt viisi lasta? Miten on mahdollista, että näytät noin nuorelta ja upealta”, hän sanoi ja vaikutti vilpittömältäi.

Chmielewski on ensimmäinen plastiikkakirurgi, joka on kommentoinut ulkonäköäni positiivisesti.

Monilta muilta aihepiirin lääkäreiltä olen nimittäin saanut mittailevien katseiden jälkeen vikalistaa, mikä kaikki mahdollinen on pielessä ja kuinka paljon enemmän toimenpiteitä kannattaisi tehdä, mitä olin ehkä aluksi ajatellut.

”Ei sinulla rasvaa ole paljoakaan. Selästä ei muutenkaan kannata ottaa liikaa, sillä muutoin liikkuvuus kärsii”, Chmielewski sanoi.

Plastiikkakirurgi kommentoi aiempaa rasvaimukomplikaatiota

Olin kertonut mallipotilaaksi hakiessa myös vatsastani, johon oli vuosia aiemmin tehty rasvaimu ja jonka hirveä lopputulos oli aiheutti valtavaa kehohäpeää. Chmielewski halusi nähdä myös tilanteen. Vatsani nähtyään ei tekijälle ymmärrystä herunut.

”Who did this?”

Ympärillä oleva suomalaislääkärijoukko kohahti kuullessaan nimen ja joku sanoi, että hänellähän on hyvä maine.

”Tämä on aiheutettu tekemällä rasvaimu liian rajulla tekniikalla ja epätasaisesti”, Chmielewski kertoi ja tarjosi saman koulutustilanteen yhteydessä pientä apua ilman lisäveloitusta.

Olin liikuttunut. Vatsani pilannut virolainen plastiikkakirurgi ei ollut ottanut jäljistään mitään vastuuta, vaikka markkinointipuheissa hän maalailee kuvaa huolellisuudesta ja kertoo, ettei ole tyytyväinen, jos asiakaskaan ei ole. Sanat ovat halpoja, mutta teoissa nähdään todellisuus.

Tuohon ajankohtaan, heinäkuuhun 2023 mennessä olin käyttänyt noin 4000 euroa pieleen menneen rasvaimun tulosten korjailuihin ja edelleen vatsani oli huomiotaherättävän kauhean näköinen. Nyt kuitenkin aivan ulkopuolinen ihminen tarjoutui asiassa pelastavaksi enkeliksi.

”Tilanne vaatisi suuremman toimenpiteen, jotta tästä oikeasti saisi hyvän, mutta pystyn auttamaan sinua hieman”, Chmielewski lupasi.

Toimenpide paikallispuudutuksessa oli hauska, mutta teki kipeää

Ennen toimenpidettä kävimme läpi, mitä tullaan tekemään ja kerrattiin jälkihoidon vaatimukset. Vaatteet vaihtuivat klinkan tarjoamiin, sain rauhoittavan esilääkityksen ja käteeni avattiin suoniyhteys.

Kävelin toimenpidehuoneeseen, jossa plastiikkakirurgin ohella oli paikalla neljä muuta lääkäriä sekä muistaakseni kaksi hoitajaa. Tunnelma oli varsin positiivinen, sillä minusta tilanne oli hauska ja jännittävä. En pelännyt, vaan luotin näihin ihmisiin täysin. Oli mukavaa jutella lääkäreiden kanssa, seurata toimenpiteen kulkua ja kysellä kaikenlaista, mitä milloinkin mieleen tuli.

Lääkitys voi tehdä sekavaksi, mutta huomasin erona vain muutokset näkökyvyssä. Toimenpidehuone vaikutti minusta hämärältä, vaikka oikeasti siellä oli kirkas valaistus. Mielestäni muistan hyvin, mitä kaikkea juttelimme. Yksi lääkäreistä esimerkiksi kommentoi rintojani, että ne näyttävät jo toimenpiteeseen tullessani paremmilta viiden lapsen imetyksen jälkeen, mitä hänellä ne ovat yhden jäljiltä.

Se mihin en osannut varautua, oli toimenpiteen kivuliaisuus. Rasvaimu ja rasvansiirto tehtiin paikallispuudutuksessa, mutta en kuitenkaan ollut täysin puutunut. Puudutusaine lidokaiini on rasvasoluille myrkkyä, joten säästeliäämpi puudutuksen käyttö liittyi todennäköisesti siihen. Paikoin minua koski ilkeästikin, mutta kestin kivun. Eräs lääkäreistä kieltäytyi käytännön harjoittelusta sanoen, että potilas kärsii.

Yleensä rasvansiirtoa suositellaan tehtäväksi yleisanestesiassa syystä, että puudutusta ei tarvita ja siirteen pysyvyys on siksi parempi.

Rasvaa otettiin enemmän kuin sitä siirrettiin

Selästäni poistettiin rasvaa kaiken kaikkiaan puolitoista litraa ja rintoihin sitä siirrettiin 150 millilitraa per rinta, josta arviolta säilyy noin kaksi kolmasosaa. Hyvin usein rasvansiirrossa rasvaa siirretään rintoihin 350 millilitraa kerralla, joten yllätyin pienehköstä siirtomäärästä.

Jälkikäteen ymmärsin, että jo valmiiksi hyvän kokoisiin rintoihin suurempi määrä olisi ollut aivan liikaa ja ollut omiaan aiheuttamaan vaivoja. Rasvaa ei saa myöskään pakata rintoihin liian tiukasti, sillä puristus tappaa rasvasolut.

Iloisin huomio rasvansiirtoon liittyen oli, että imetyksissä saamani raskausarvet katosivat rinnoistani välittömästi.

Rasvansiirron yhteydessä Chmielewski teki vatsaani pienen korjaustoimenpiteen, jossa hän aukoi rasvaimupäällä kiinnikkeitä ja poisti 0,5 desilitraa rasvaa. Lopuksi leikkauspöydällä päälleni puettiin tukitekstiili ja pääsin kävelemään lepäämishuoneeseen.

Lepääminen toimenpiteen jälkeen

Toimenpiteen jälkeen mieliala oli positiivisen innostunut, mutta samalla olin väsynyt. Olinhan ollut koko pitkän päivän syömättä ja juomatta.

Koska kehostani oli poistettu rasvaa, oli samalla menetetty myös arvokkaita ravintoaineita. Niiden korvaamiseksi laitettiin suonensisäinen nesteytys ja ravintoainetiputus. Sairaanhoitaja sanoi, että se helpottaa päänsärkyä ja parantaa oloani. Juotavaksi sain Gatoradea ja smoothieita, mutta proteiinipitoisia ruokia ei vielä ollut lupa nauttia.

Jälkihoito klinikalla tuntui kaikin puolin hyvältä ja huolehtivalta.  Muutaman tunnin seurannan jälkeen pääsin lähtemään. Minut haettiin klinikalta ja pääsin turvallisesti kotiin.